Muutosjohtaminen (9.11.2018)
Arjen johtaminen kulminoituu uudistumisen johtamiseen
- Reijo Karhinen
Nykypäivänä lähes aina johtamisessa on kyse muutosjohtamisesta. Elämäntyylimme on hektinen, uusia näkökulmia työntekoon syntyy jatkuvasti. Sen takia johtaminenkaan ei voi jämähtää paikalleen. Sen tietää myös vuorineuvos Reijo Karhinen, entinen OP-ryhmän pääjohtaja ja nykyinen UEF:in työelämäprofessori. Uudistumme, kehitymme, opimme jatkuvasti lisää. Muutos on jatkuvaa.
Meillä on jatkuva kiire parantaa taitojamme, mutta samalla keskitymme yhä vahvemmin arvoihimme. Kun me valmistumme, mitä haluamme työnteolta? Pääsenkö valitsemaan työpaikan, jossa arvoni kohtaavat yrityksen kanssa? Osaanko minä esimiesasemassa ottaa itse työntekijän arvot ja ihanteet huomioon? Kysymyksiä pohdin samalla kun Karhinen totesi meidän valmistuvan keskelle suurta uudistumisvauhtia. Realistisesti ajatellen olen viiden vuoden päästä löytänyt työpaikan, jossa voin kehittyä urallani. On mielenkiintoista nähdä, millainen aikakäsitys silloin on. Täsmällisen ja malttamattoman ajan rinnalle on syntynyt downshiftaus, jonka päämääränä on tarkastella kriittisesti tavoiteyhteiskuntaa, jossa ylityöt ja korkeat taloustavoitteet hallitsevat. Tullaanko tulevaisuudessa arvostamaan enemmän vapaa-aikaa kuin työntekoa, johtaako tilanne suurtyöttömyyteen tai palveluiden tason laskuun? Kapitalismi on hallinnut pitkään nyky-yhteiskunnan toimintaa, mutta mikään talousajattelu ei kestä loputtomiin.
Yhteiskunnan otteen lisäksi luennon toinen kantava teema oli itsensä kehittäminen, ja oma ääni tekemisessä. Kuten Karhinen totesi, yhteiskunnan rakenteet ovat hitaita uudistumaan, mutta yksilötason kehittyminen tapahtuu nopeammin. Ja nimenomaan itsensä kehittäminen on nykyään valtti työmarkkinoilla. Kun teknologia tulee ja vie työpaikat, tulee ihmisen vastata muutokseen parhaansa mukaan sitä ymmärtämällä. Kun työpaikka lähtee teknologian takia alta, voit vain todistaa olevasi arvokkaampi, kuin mekaaninen kone. Mielestäni sen muutoksen huomaa jo tänään. Olin viimeinen sukupolvi ennen sähköisiä ylioppilaskokeita ja muistan selkeästi päivitelleeni sitä onnekkaasti suureen ääneen. Tuttu ja turvallinen käsinkirjoitettava yo-koe oli mukavuudenalueellani, mutta ei kehittänyt minua ollenkaan tulevaan. Tällä hetkellä käytän kynää vain perinteisissä tenteissä, muuten kaikki materiaali on tietokoneellani. Siihen täytyi oppia ja haastaa itseään.
Karhinen keskittyi luennollaan laajalti yksilön asettamaan muutoksen tahtiin. Myös media oli vahvasti läsnä. Digitalisaatiota pystytään jatkuvasti hyödyntämään menestyksekkäämmin ja globalisaatio tarjoaa sille mainion pohjan, mutta tulevaisuudessa kohdataan uudet haasteet tämän yhtälön ympärillä. Ilmastonmuutos haastaa meitä globaalisti, eikä maapallo kestä tämänhetkistä maailmanmarkkinoiden tahtia. Viennin ja tuonnin tulee kehittyä, jotta globalisaation pysyvyys mahdollistetaan. Kestämättömät kuljetusmenetelmät eivät kanna pitkälle, eikä digitalisaatiota näin päästä välttämättä hyödyntämään sen potentiaalisella tasolla. Luennolla pohdimme, mitä kellonaikaa Suomi käy? Menestystarinoita kuullaan, mutta haasteita viennin suhteen on selkeästi havaittavissa. Suomalainen teknologia on alan huippuluokkaa, mutta silti sen vienti ulkomaille tuntuu edistyvän hitaasti. Tässä on kuitenkin omat hyvät puolensa, sillä suomalaiset osaavat myös reagoida muutokseen tarvittaessa niin, ettei liian hätiköityjä päätöksiä muodostu. Erityisesti ilmastonmuutosta huomioidessa tarvitaan pitkän matkan tähtäimiä ja tavoitteet asetettava niin, että tuloksia päästään havainnoimaan vasta kymmenien vuosien päästä.
Johtajuudessa yhä vahvemmin arvopohja nousee esille työntekijöiden kanssa toimiessa. Työnteon halutaan olevan eettistä, aitoa ja vastuullista. Myös yhteisön merkitys kasvaa, työtä ei enää tehdä yksin ja palata työpäivän päätteeksi töistä irralliseen kotiin. Työt tuodaan yhä useammin kotiin saakka, ja tiimin yhteiskemia on työn etenemisen edellytys. Johtamisenkin muoto on vaihtunut yhteisöä enemmän innostavammaksi ja esimerkin näyttämiseksi. Tavoitteena on hierarkian ohentaminen, joka voi joko onnistua tai pahasti epäonnistua. Valmiiksi hankala suhtautuminen esimieheen voi joissain tapauksessa jopa pahentaa tilannetta, jossa esimies yrittää olla esikuva. Esimerkiksi työt, joissa on selkeä rutiininomaisuus, työntekijä voi jopa kokea uhkana sen, kun esimies tulee näyttämään mallia. Reaktioksi syntyy "eikö meidän työpanos enää riitä". Tilanne on vaikea ja aikaa vievä ratkaista, sillä vahvat negatiiviset reaktion työnjohtoon voivat kestää vuosia. Tilannetta auttaa uuden sukupolven saapuminen työtehtäviin. Kun uusia työntekijöitä saapuu, silloin on vielä mahdollisuus vaikuttaa heidän mielipiteisiinsä työnjohtajista. Johtoportaan ja työntekijöiden eristäminen toisistaan lisää litkaa toimijoiden välille, joten jo alussa aloitettu yhteistyö helpottaa suhtautumista toistensa asemiin.
Loppuun haluan vielä laittaa Reijo Karhisen 5 neuvoa johtajuuteen, jotka koostivat hyvin päivän aiheen:
1. Viestintä, vuorovaikutus. Nykyaikainen johtaja on somessa.
2. Rehellisyys itselle ja muille, uskottavuus ja avoin uudelle.
3. Luottamus omaan johtamiseen, siihen mitä teet.
4. Muutos tapahtuu organisaation koosta riippumatta.
5. ”Jos arvopohjasi pettää, kaikki pettää”.
- Elisa
Lähteet:
Kommentit
Lähetä kommentti