Viestinnän ja vallan johtaminen (1.11.2018)

Neljännen luennon aiheena oli viestinnän ja vallan johtaminen. Perusajatuksena on se, että kaikki toiminta on viestintää, on mahdotonta olla viestimättä, ja sekin ettei viesti tai ole vuorovaikutuksessa, on itseasiassa myös viestintää. Vuorovaikutusta ja viestintää tapahtuu kaikilla tavoilla, kaikkialla, koko ajan, tahallisesti ja tahattomatta. Tämän huomioon ottaminen on hyvin tärkeää johtamisen kannalta. 

Viestintä voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen, eli organisaation sisällä tapahtuvaan ja organisaatiosta ulospäin, nykyisille ja mahdollisille tuleville asiakkaille, näkyvään viestintään. Viestinnän vastavuoroisuus korostuu erityisesti organisaation sisäisessä viestinnässä, ja viime luennon tiimikonflikteihin liittyen vastavuoroisuuteen ja viestinnän avoimuuteen tulisi myös panostaa, jotta konflikteilta vältyttäisiin. Sisäistä viestintää todentaa Organizational Behaviour(OB) -teoria, joka on minulle terminä uusi, kuin myös sen alakäsitteenä esiin noussut diskurssiteoria, jonka mukaan todellisuus määrittyy sen kautta, miten asioista puhutaan. Diskurssianalyysillä voidaan selvittää kenen ääni ei kuulu (esim. asiakas, oppilas ym.). Puhetta oli myös tunteiden, mielikuvien ja narratiivien eli tarinoiden käytöstä viestinnän tehostamiseksi. Täysin uusi termi minulle oli polyfonia eli moniäänisyys. Organisaatiojohtamisessa on keskeistä tiedostaa moniäänisyyden merkitys ja pyrkiä olla tukahduttamatta sitä.

Luennon toinen osa käsitteli vallan johtamista. Aluksi pohdimme parin kanssa, mitä valta on, jolloin keskeisimmäksi ajatukseksi nousi mahdollisuus vaikuttaa toisiin. Mieleen tuli myös jo ensimmäisellä luennolla esiin noussut ajatus siitä, että muut antavat jollekin mahdollisuuden johtaa itseään, ja sitä kautta antavat valtaa. Tähän liittyy vahvasti tällä luennolla käsitelty legitimiteetti, eli vallan kohteena olevat kokevat vallan käytön oikeutettuna. Sosiologiasta tuttu Max Weber on määritellyt vallan seuraavasti; A saa B:n tekemään jotain, mitä B ei muutoin tekisi. Mielestäni tämä on melko tönkkö määritelmä, mutta perusidealtaan ymmärrettävä. Weber myös erotteli auktoriteetin ja dominanssin, joilla onkin keskeinen merkitys valtasuhteen ja johtajuuden luonteeseen. Opin varsinkin isommissa organisaatioissa vallan rakentuvan byrokratian ja politiikan ympärille, jonka vuoksi sen konkreettinen havaitseminen voi joskus olla hankalaa. Itse olen työskennellyt vain pienissä yrityksissä, joissa vallan käyttö on ollut hyvin suoraviivaista ja läpinäkyvää. Mielenkiintoinen oli myös pehmeään vallankäyttöön liittyvä ajatus siitä, voisiko organisaatio toimia ilman dominanssia. Lopuksi tutustuimme Mary Parker Folletin (1868-1933) aikaansa edellä olleisiin ajatuksiin organisaatiokäyttäytymisestä ja -johtamisesta, jotka ovat valideja vielä nykypäivänäkin. 

Luennolta mieleen jäi erityisesti viestinnän suuri merkitys johtamisessa. Itseäni johtajan pelottaisi, että tulisi vahingossa viestittyä väärin ja syntyisi väärinkäsityksiä, mutta tähän luultavasti ratkaisuna toimisi vastavuoroisuuden lisääminen ja alhaalta-ylöspäin tulevan viestinnän kuuleminen.   

-Tuuli

Lähteet

1.11.2018 luento ja diat