Johtamisajattelun kehityskaari ja keskeisimmät teoriat
Luennolla 2 tutustuimme luennoitsija Anu Puusan johdolla keskeisimpiin johtajuuden teorioihin, jotka ovat muodostuneet teollisen vallankumouksen jälkeen 1700-luvun puolivälistä alkaen. Teollinen tuotanto uusilla massiivisilla koneistoilla toi myös mukanaan uudet tuulet tehdastyöskentelyssä, niin työntekijöiden kuin johtoportaan tekemisissä. Luennolla kävimme lyhyen johtajuuden kehityskaaren, johon sisältyi klassisen johtamisteorian synty: byrokratiateoria, tieteellinen liikkeenjohto ja hallinnollinen koulukunta.
Johtajuuden kehityskaari toi mukanaan itsellekin tuttuja nimiä yhteiskuntapolitiikan kurssien puolelta. Näistä ensimmäisenä tunnistin Adam Smithin, taloustieteen isänäkin pidetyn moraalifilosofin. Tuttuja termejä vilahteli luennolla, näkymätön käsi ja merkittävä teos Kansojen varallisuus vuodelta 1776. Teos on ollut aikanaan vaikuttava tekijä vapaan markkinatalouden synnylle ja samalla säännöllisen työnteon alkamiselle. Ihmisten palkkaus ja kulutus on kehittynyt tämän myötä. Samoin termi näkymätön käsi on Smithin kuvaus oman edun tavoittelusta, joka on myös yhteistä ja yleistä etua näkymättömän käden ohjaamana.
Klassisen johtamisteorian yksi osa-alue on byrokratiateoria, josta vastaa oikeustieteilijä, taloustieteilijä ja sosiologi Max Weber. Myös hänen nimensä on mainittuna usein yhteiskuntapoliittisissa teorioissa, sillä hän on ollut merkittävä tekijä yhteiskuntatieteellisellä alalla. Weberin käsitys johtajuudesta oli byrokraattinen, eli selkeät säännöt organisaatiossa. Weberin myötä työpaikoilla kehittyi tarkemmat säädökset työnteosta ja työnkuvasta, sekä selkeä organisaatio yrityksestä.
Toinen osa-alue klassisessa johtamisteoriassa on Frederick Winslow Taylorin tieteellinen liikkeenjohto. Taylorisminakin tunnettu taloudellinen ajattelutapa on kehittänyt merkittävästi teollistumisen aikakaudella ja vaikuttanut tehdastyöntekijöiden työoloihin. Taylorismiin kuuluu tietyt standardit työnteossa ja yksi oikea tapa työskennellä. Samalla työnantajan ja esimiesten tulee löytää oikeat ihmiset tiettyihin töihin työtehokkuuden maksimoimiseksi. Myös työntekijöiden ja johtajien yhteistyötä tulee kehittää asemien ollessa kuitenkin molemmille osapuolille selvinä.
Kolmas osa-alue klassisessa johtamisteoriassa on Henry Fayolin hallinnollinen koulukunta. Fayolin keskeisenä tavoitteena oli johtajuuden kehittäminen ja sen muodostuminen tieteelliseksi koulutusalaksi. Ennen Fayolin ajatuksia johtajuus oli jotain, mitä sai äidinmaidosta. Sen sijaan Fayol ymmärsi, että johtajuutta voitaisiin opettaa. Siitä syntyi uusi koulukunta ja uudet ajatukset levisivät työmarkkinoilla.
Kun näitä eri johtamisteorioita kävi läpi, ymmärsin näiden olevan yhä muodissa tänäkin päivänä. Johdajuuden vahva pohja on luotu jo teollistumisen aikakaudella eikä hyvistä teorioista olla vieläkään päästetty irti. Uusia näkemyksiä on tietenkin syntynyt, mutta omasta mielestäni näillä pääsee jo todella pitkälle johtamisen maailmassa.
- Elisa
Johtajuuden kehityskaari toi mukanaan itsellekin tuttuja nimiä yhteiskuntapolitiikan kurssien puolelta. Näistä ensimmäisenä tunnistin Adam Smithin, taloustieteen isänäkin pidetyn moraalifilosofin. Tuttuja termejä vilahteli luennolla, näkymätön käsi ja merkittävä teos Kansojen varallisuus vuodelta 1776. Teos on ollut aikanaan vaikuttava tekijä vapaan markkinatalouden synnylle ja samalla säännöllisen työnteon alkamiselle. Ihmisten palkkaus ja kulutus on kehittynyt tämän myötä. Samoin termi näkymätön käsi on Smithin kuvaus oman edun tavoittelusta, joka on myös yhteistä ja yleistä etua näkymättömän käden ohjaamana.
Klassisen johtamisteorian yksi osa-alue on byrokratiateoria, josta vastaa oikeustieteilijä, taloustieteilijä ja sosiologi Max Weber. Myös hänen nimensä on mainittuna usein yhteiskuntapoliittisissa teorioissa, sillä hän on ollut merkittävä tekijä yhteiskuntatieteellisellä alalla. Weberin käsitys johtajuudesta oli byrokraattinen, eli selkeät säännöt organisaatiossa. Weberin myötä työpaikoilla kehittyi tarkemmat säädökset työnteosta ja työnkuvasta, sekä selkeä organisaatio yrityksestä.
Toinen osa-alue klassisessa johtamisteoriassa on Frederick Winslow Taylorin tieteellinen liikkeenjohto. Taylorisminakin tunnettu taloudellinen ajattelutapa on kehittänyt merkittävästi teollistumisen aikakaudella ja vaikuttanut tehdastyöntekijöiden työoloihin. Taylorismiin kuuluu tietyt standardit työnteossa ja yksi oikea tapa työskennellä. Samalla työnantajan ja esimiesten tulee löytää oikeat ihmiset tiettyihin töihin työtehokkuuden maksimoimiseksi. Myös työntekijöiden ja johtajien yhteistyötä tulee kehittää asemien ollessa kuitenkin molemmille osapuolille selvinä.
Kolmas osa-alue klassisessa johtamisteoriassa on Henry Fayolin hallinnollinen koulukunta. Fayolin keskeisenä tavoitteena oli johtajuuden kehittäminen ja sen muodostuminen tieteelliseksi koulutusalaksi. Ennen Fayolin ajatuksia johtajuus oli jotain, mitä sai äidinmaidosta. Sen sijaan Fayol ymmärsi, että johtajuutta voitaisiin opettaa. Siitä syntyi uusi koulukunta ja uudet ajatukset levisivät työmarkkinoilla.
Kun näitä eri johtamisteorioita kävi läpi, ymmärsin näiden olevan yhä muodissa tänäkin päivänä. Johdajuuden vahva pohja on luotu jo teollistumisen aikakaudella eikä hyvistä teorioista olla vieläkään päästetty irti. Uusia näkemyksiä on tietenkin syntynyt, mutta omasta mielestäni näillä pääsee jo todella pitkälle johtamisen maailmassa.
- Elisa
Kommentit
Lähetä kommentti